Hei!
Viime päivien aikana mielessäni on työstynyt aika tavalla aihe irti päästäminen. Olen havainnut, että olen itse itseni suurin este ja hidaste. Olen se, joka on luonut itselleen tietynlaisen mallin ajatella ja toimia ja ehtinyt uskoa sen olevan sellainen tapa, joka on varsin hyvä ja käyttökelpoinen. Nyt olen kuitenkin tullut elämässäni siihen kohtaan, että noista vanhoista luomista ajatuskuvioista on aika luopua ja antaa niiden mennä. Se vaan ei olekaan itselle niin helppoa. Sanon, päästän irti ja seuraavassa hetkessä huuden, että en uskalla. Jos teen nyt toisin niin silloin minulta varmasti viedään se kaikki jonka varaan elämäni olen rakentanut. Ja jälleen olen uuden kysymyksen äärellä. Minkäs varaan olenkaan sitten elämäni rakentanut?
MItä ovat ne asiat jotka olen arvottanut mielessäni niin korkealle ja joiden varaan olen luullut elämäni voivan laittaa? Entäs jos päästän jostakin irti niin kaatuuko koko korttitalo tai entäs jos toiminkin toisin niin viedäänkö minulta minulle niin tärkeät asiat. Ja taas kiristän otettani asiasta, jota minun tulisi katsoa ja josta päästää irti. Rystyset valkoisena rutistan tuota asia sisälläni. Osa minusta sanoo, päästä irti, kaikki menee tosi hienosti ja yllätyt todella iloisesti ja toinen puoli minusta huutaa ei, et voi päästää irti, sinun pitää hallita tämä tilanne ja jos nyt irroitat niin kaikki romuttuu. Sinun pitää nyt vain hyökätä ja puolustautua ja pitää puoliasi, olla vahva ja luottaa vain itseesi.
Onko sinulla kokemusta, että jumitut vanhoihin toimintatapoihisi. Jokin sinusta sanoo, että päästä irti ja jokin vanha opittu tapa taas vannoo, että ei älä päästä. Ja silti tiedät että nyt on aika päästää irti vanhasta ja sallia uuden tulla.
Miten reagoit noissa tilanteissa? Oletko niin kovapäinen että selkäsi tulee kipeäksi. Pysäyttää sinut paikoilleen ja antaa mahdollisuuden katsoa sisimpään, rakkauden kehtoon. Katsotko vai lähdetkö kauhuissasi hakemaan vastauksia ulkoapäin? Minä ainakin olen tehnyt molempia…
Pohdittua ja ihmeteltyäni irti päästämisen ajatusta, olen entistä vakuuttuneempi, että haluan päästää kaikesta irti ja luottaa siihen, että minun ihmisenä ei tarvitse hallita mitään, sillä olen osa kokonaisuutta ja kokonaisuuden hallinta kuuluu jollekin aivan muulle kuin minulle. Haluan katsoa tuonne sisälle, rakkauden kehtoon, ja tehdä niitä asioita mitä tuo suuri rakkaus minua kehoittaa tekemään.